Häntä

Kasvattien terveystiedoissa häntä-kohtaan merkitään tietoja hännästä:

Typistyskiellon astuttua voimaan 1.7.1996 toi uuden ulkonäön villakoirille, hännän huiskutessa täydessä pituudessaan. Kasvattajat ovatkin saaneet todeta, että kullakin koiralla on hyvin yksilöllinen häntä, niin pituuden kuin kantotavankin johdosta. Ihanteellinen häntä on mahdollisimman lyhyt, jonka koira kantaa kauniisti pystyssä. Typistyskiellon myötä ovat myös häntien virheet tulleet esiin. Aikaisemmin typistyksessä ”kadonneet” häntämutkat ovat nyt tulleet esille. Häntämutka on synnynnäinen ja perinnöllinen luusto sairaus. Synnynnäiset häntämutkat vaihtelevat selvistä ”koukuista” pieniin sormilla tunnistettaviin nykeröihin. Häntämutka ei haittaa koiraa itseään, mikäli vika esiintyy vain häntänikamissa – pahimmassa tapauksessa samantapaisia muutoksia saattaa löytyä myös selkärangasta, jonka jatke häntä on. Vika katsotaan perinnölliseksi, jonka vuoksi sairasta koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen.

Rotumääritelmä (FCI 18.4.2007):

Kiinnittynyt melko ylös, samaan linjaan lanneosan kanssa. Häntä voi olla joko luonnollinen tai se typistetään 1/3:an rungosta päin katsoen tai puoleen pituudestaan maissa, jossa typistys ei ole kiellettyä. (Huom. Suomessa typistyskielto). Koiran seistessä häntä laskee, liikkeessä se on viistosti koholla.

VIRHEET:

VAKAVAT VIRHEET:

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

 

Trucker's Kicking Up Fuss ”Vilja” sekä sisarukset Villa Fantasian Rhoswen ja Shaylee kantavat häntänsä ihanteellisesti ylöspäin.
 

Villa Fantasian Smaragtinan häntä on lievästi kääntynyt selän ylle, kuin myös isänsä Doctor's Special Flirt Figaro ”Santerilla”.

 

Villa Fantasian Zirtonin pitkä häntä on kaartunut selänpäälle.

 

”Jonatahanilla” on typistetty häntä, koska koira on syntynyt silloin kun typistäminen oli vielä Suomessa sallittua.

 

Röntgenkuva villakoiran hännästä. Häntä on täysin normaali.

 

Myös trimmauksella saa herkästi hännän näyttämään kiinnittyneen liian alas, kuvissa sama koira erilaisin trimmausmallein. Kuvan koiralla on hyvä hännänkiinnitys rakenteellisesti.
 

HÄNTÄMUTKA

Teksti: S. Paatsama: "Synnynnäinen häntämutka - perinnöllinen luuston sairaus

Koiranjalostuksessa on synnynnäistä häntämutkaa kavahdettu rodun huonontumista eli degeneraatiota ilmaisevana sairautena. Kokemusperäisesti sitä on pidetty joissakin koirasuvuissa ja -roduissa ilmenevänä perinnöllisenä sairautena ja syystäkin (autosomaali resessiivi periytyminen).

Nykytietämyksen mukaan sairaus liittyy luun muodostuksen häiriöihin. Koiralla, jolla on synnynnäinen häntämutka, voidaan todeta myös muita luun muodostuksen häiriöitä kuten alaleuan surkastumista, selkärangan nikamamuutoksia ja kasvuhäiriöistä niveldysplasiaa. Kaikissa roduissa ei välttämättä näin ole, esim. mäyräkoiralla, joka sinänsä on "ruston kasvuhäiriön tuote" ei häntämutka liity muihin tukikudossairauksiin. Eräässä 70-luvun saksalaisessa röntgentutkimuksessa todettiin mäyräkoiran häntämutkan yleisyydeksi 2,21 %. Häntämuutoksiksi laskettiin ristiluunhäntänikaman väliset luutumat ja hännässä todettavat mutkat.

Miten häntämutka syntyy? Pennun syntyessä häntä on rakentunut nikamarungoista, jotka näkyvät peräkkäisinä, tasakulmaisina suunnikkaina, jotka ilmenevät hännän päähän päin. Runkojen päissä olevia rustolevyjä ei kuvassa näy. Aivan kuten raajojen putkiluihin, alkaa kasvun aikana nikamarustojen päihin kehittyä luutumispisteitä, jotka hiljalleen kasvavat, kunnes nikaman pää luutuu kokonaan. Nikaman pääterusto vastaa putkiluiden kasvurustoa myös siinä, että sen avulla häntänikamat kasvavat pituutta. Leveä ja tasainen nikamapää vastaa seuraavaan (bamburunkorakenne), jolloin häntä pysyy suorana.

Jos päätelevyä ei kehity, liittyy seuraava normaalimuotoinenkin nikama vialliseen kulmautuneena, eli syntyy nikamamutka. Jos monta kehittymätöntä nikamaa seuraa toisiaan, häntä lyhenee. Ristiluun ja hännän väliset luutumat voivat aiheuttaa väärän hännän asennon. Häntämutkat ja yleensä häntänikamien kehityshäiriöt voidaan luotettavasti selvittää vain röntgentutkimuksella. Varmin tulos saadaan kasvukauden päättyessä eli noin 8-12 kuukauden iässä, pienikokoisilla roduilla jo 6 kuukauden iässä. Ostaja saattaa usein kiirehtiä tutkimusta, mikä saattaakin olla aikaisemmin tehtävissä. Huomioon on otettava kuitenkin, että nikamapäiden "luutuminen" alkaa useilla koirilla vasta 4 kuukauden iässä, joten sitä ennen tehty tutkimus ei saata antaa oikeaa tulosta (myöhemmin tehty tutkimus on usein tulokseltaan "pahempi").

"Oven väliin jääneitä" tai synnytyksessä tai muuten vaurioituneita häntiä on niin harvoin, ettei asiaa kannattaisi tässä yhteydessä edes mainita. Viimeksi olen tavannut yhden purematapauksen, silloinkin oli häntä typistettävä. Väkivalloin ei saa nikamarunkoa murtumaan, niin "notkeaa" se on, ja jos näin sattuisi, tulisi häntään samalla niin suuria vaurioita, että eläinlääkinnälliset toimenpiteet vamman korjaamiseksi olisivat välttämättömiä, siis "löytyisi" eläinlääkärin todistus. Röntgentutkimuksella voidaan myös luotettavasti selvittää, onko häntää luvattomasti typistetty (näyttelysäännöt!).

Kun häntämutkien merkitys on nykytietämyksen vuoksi korostunut koiranjalostuksessa, olisi ne rekisteröitävä ja esim. näyttelyissä kiinnitettävä asiaan huomiota. Röntgentutkimuksen tulos on merkittävä rekisterikirjaan (koirarekisteriin), jolloin tarpeen vaatiessa voitaisiin tehdä tutkimus kasvuhäiriöiden yleisyydestä ja esiintymistavasta ko. rodussa tai suvussa."

Näyttelyissä häntien arvostelu on selkeästi vapautunut, suurimalla osalla villakoiria kun hännät ovat kääntyneet ”iloisesti” selän päälle. Tärkeintä mielestäni on, että koira kantaa kehässä häntänsä liikkuessaan reippaasti pystyssä – kertoohan se koiran luonteestakin jo jotain.

Villakoiran rotumääritelmä:

Virheet:

Hylkäävät virheet: